Itämeren Purjelaivayhdistys

1. Helsinki - Århus | 2. Århus| - Helsinki | 3. Helsinki - Riika | 4. Helsinki - Riika - Hanko
Yleistietoa | Lisätietoja | Ilmoittautumislomake
1. Helsinki - Århus | 2. Århus - Kotka | 3. Kotka - Tukholma | 4. Tukholma - Szczecin | 5. Szczecin - Helsinki

Tunnelmia kesän 2007 purjehduksilta

Valborg logo

Osuudet

1. Helsinki - Århus
2. Århus - Kotka
3. Kotka - Tukholma
4. Tukholma - Szczecin
5. Szczecin - Helsinki

Osuus 5. Szczecin - Helsinki 6. - 12.8.2007

Pete, Eve, Kati, Ville, Hese + Göran

I vahtiII vahtiIII vahti
vp. Imeldavp. Hesevp. Marsu
avp. Matildaavp. Tontsaavp. Pee
JoukiFortumSalmiska
Sampo S. RukkaTimo
Sampo L. MirjaJoonas
NoraMiljaPaulus
VictorElinaTiia (sähkömiehen toinen nainen)
Kati S. ArttuHanna
VeikkaMerviJenna
TomiMikkoMätky
Elisa

4.8. lauantai
Helteinen Szczezcin vastaanotti osan V-osuuden purjehtijoista jo aamupäivällä. Ohjelmassa oli leimojen jakamista turisteille, paraati ja illan piristykseksi Crew-party laivojen miehistöille.

Paraativarusteiksi oli tällä kertaa valittu jo perinteeksi muodostuneet eläinasut. Eläimet sulattivatkin puolalaisten sydämet ja myös niihin pukeutuneet taivaltajat. Harmi vaan, että Mätkyn laukku oli hävinnyt matkalla Berliiniin ja sen mukana myös kana oli jäänyt lentämään johonkin Köpiksen ja Tukholman välille. Usean kilometrin vaeltamisen jälkeen saavuimme vihdoin ulkoilmateatteriin seuraamaan 4.-osuuden palkintojen jakoa. Yllätys pyllätys jäimme kuitenkin ilman palkintoja, vaikka ihan varmasti olimme paras keskeyttänyt, suomalainen, puinen, punapurjeinen, b-luokassa kisaava alus.

Illalla sitten crew-partyihin. Vähän oli eri meininki kuin Kotkassa. Ainakin ilotulitukset olivat näkemisen arvoiset! Tällä välin Valborgille oli saapunut iso joukko uusia, innokkaita purjehtijoita Äänekoskelta, Suolahdelta. Tervetuliaisiksi he pääsivät todistamaan, kuinka ruotsalaisten mankka hiljennetään väkivalloin, jos ei se lukuisista huomautuksista huolimatta muuten hiljene... Yöllä kansivahti pääsi tyhjentämään paskatankkia puolaksi ja valitsemaan korvaavia tuotteita shipsu tilaukseen, luonnollisesti klo 03.30 yöllä.

5.8. sunnuntai
Helteet sen kun jatkuivat ja ainakin osasta porukkaa alkoi tuntua, että Szczecin oli nyt nähty. Mieli teki jo merelle. Illalla oli kuitenkin vielä ohjelmassa Afterguard Partyt, joihin Hese ja Tomi olivat saaneet kutsut ja aveceikseen valkanneet Maulan ja Parin. Muu porukka haahuili kaupungilla ja "festari"alueella, tai otti aurinkoa laivan kannella.

6.8. maanantai
Vihdoinkin koitti lähtö! Mikäpäs siinä oli patsastellessa laivan kannella ja tanssiessa, mitäs muutakaan kuin Teaa ja "tytöt tykkää.." Uudet purjehdusoppilaat olivat tohkeissaan ja yleisöä oli kertynyt rantaan todella paljon.

Nooh - puksuteltuamme 40mailia suistoa tulimme avomerelle. Purjeetkin saatiin melkein revittyä ylös ennen kuin oksupoksu-öksymöksy (purjo) tuli kylään yli puolelle uusista purjehtijoista. Oli aika rajut aallot ja osa purjehdusoppilaista värjötteli kannella myöhään yöhön, alas kun ei uskaltanut mennä pahoinvoinnin pelossa. Paloletku lauloi ja oli se sitten hienoa poimia herkkusieniä kannelta, ei nääs ihan heti tarvitse sienimettään lähteä. Keittiöltä toivottiin seuraavalle kerralle pienempiä sattumia soppiin.

"Tiesittekö muuten, että herkkusienien lataaminen kannelle on tylsempää kuin opettajien kokouksessa istuminen...?"

7.8 tiistai
Aamuun mennessä keli oli tasoittunut ja laivan elämään tutustuminen alkoi toden teolla, eli kokkailua, siivoilua, opiskelua ja vuoron perään ruoraamista. Mesaanipurje oli revennyt illalla ja tuulikin oli ylläri pylläri vastainen, joten purjehtimista ei oikein päästy harjoittelemaan. Kannella pällisteltiin maisemia ja naureskeltiin edellisen yön oksennusepisodeille. Mätky aloitteli peräkylttiprojektia. Pitäähän Liekkihotellin saada tunnistettava, oranssilla liekillä varustettu nimilauta, jotta perässä tulevat tietävät kuka edellä menee. Kannen kunnostuskin saatiin vihdoin käyntiin.

Hoburgin niemen tienoilla keli muuttui auringonpaisteesta sakeaan sumuun. Jotkut luulivat kipparin tilanneen savukoneen Tukholmasta, sen verran yllättäen sumu ilmestyi. Ensimmäistä kertaa niemen ohittaneet, saivat kohdata pelottavan Ukko Hoburgin ja vastaanottaa Hoburgin kasteen.

"Tiesittekös, että kokonainen silli yllättäen kurkkuun tungettuna ei maistu hurjan kivalle. Paloiteltuna ja leivän päällä, kananmunasiivujen kanssa se on paljon parempaa."

Kalmarin silta alitettiin kaameassa sumussa, pilkkopimeässä. Osa jengistä tuli kesken saunomisen ihmettelemään sillan pituutta ja ruotsalaisia kalastajia sen kupeessa. Luulipa siinä joku tähystäjistä nähneensä sukellusveneenkin. Turvallisesti Perämies Eve ja Vahtimies Jycke meidät kuitenkin ohjastivat väljemmille vesille.

8.8. keskiviikko
Ennen Visbyyhyn saapumista tapahtui kummia. Tähystäjä huomasi, että meressä killui kirkkaan pinkki möllykkä. Pelastusoperaation aikana mietittiin minkä sortin nisäkäs se mahtaa olla. Elukka oli kuitenkin uimasohva/nojatuoli, joka osoittautui aika käytännölliseksi kaveriksi. Se vihkiytyi ensimmäisenä iltana kansivahdin lököilytuoliksi, myöhemmin aurinkopatjaksi.

Meininki kannella oli leppoisa, paitsi että Matilda oli tuonut puolalaisesta sairaalasta tuliaisiksi oksutaudin, joka alkoi pikkuhiljaa levitä laivalla. Taas oksennettiin. (Ja niinkuin tapana on ollut ,syyllinen on aina löydettävä.)

9.8.torstai
Saavuttiin Visbyyhyn ja parkkeerattiin Joanna Saturnan kylkeen. Saatiin pitkästä aikaa maata jalkojen alle, vaikka keinumista se ei poistanutkaan. Mesaanipurje toimitettiin ommeltavaksi ja jengi paineli kaupungille ja terasseille. Yöllä kansivahti pääsi todistamaan kummallista episodia, kun laivan "henkilökunta" kirmasi sadetta karkuun takaisin laivaan, ilman vaatteita, tietysti. Mutta vain etteivät sähkömiehen vaatteet kastuisi. Mätkyn vaatteet kun edelleen olivat hukkateillä.

10.8.perjantai
Kelejä ei tällä osuudella voi moittia, sillä taas nautittiin upeasta auringon paisteesta. Lähdettiin Visbystä aamulla ja vihdoinkin päästiin ihan oikeasti purjehtimaan! Nostettiin kaikki purjeet ja opeteltiin ohjaamaan tuulimittaria lukien. Vatsatauti kaatoi yhden toisensa jälkeen vuoteeseen. Päätimme tehos-taa käsihygieniaa ja Fartti-Fortumi (ystävämme Hanna Lilius :) siirtyi Katin kaveriksi keittiöön. Keittiöstä tuli puhdasalue, jonne muilla kuin keittiön tädeillä ei ollut asiaa ja taas kerran paasattiin omista kamoista huolehtimisesta, tällä viimeisellä osuudella kun se jostain syystä oli muodostunut melkoiseksi ongelmaksi. Mätky sai peräkyltin valmiiksi pikku apulaisten avustuksella ja kyllä nyt kelpaa Rouvan taas näytellä peräänsä!!

11.8.lauantai Ei voi ihanammin päivä enää alkaa! Taas paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Purjeet oli laskettu yöllä ja nyt puksuttelimme koneella kohti Halkolaituria. Valokuvauskilpailu julistettiin alkaneeksi ja kuvia ladattiin koneelle pitkin päivää. Kuvasaalista tulikin runsaasti ja tuomaristolla meni tovi jos toinenkin voittajia valitessa. Tärpätti tuoksui kannella ja reggae pauhasi. Rivetyökaluja alettiin etsiä siinä vaiheessa kun sauma oli jo purettu. Täytyi vain toivoa, ettei sade pääsisi yllättämään tai sitten olisi pitänyt soittaa Mannelle ja tiedustella mihinkähän ne on mahdettu siivota silloin kesäkuussa, ennen kuin reissuun lähdettiin.

Yö puksuteltiin ukkospilvien ympäröimänä, ruotsinlaivojen lyysatessa meitä valonheittimillä ja salamoiden välkkyessä joka puolella. Kaatosade alkoi klo 02.00 ja jatkui kunnes alkolaituri alkoi siintää silmissämme.

12.8.sunnuntai Kotiinpaluukomitea oli pystyttänyt alkolaituriin festarit. Oli liekkihotellitelttaa, tytöt tykkää meininkiä ja plakaatteja. Tuliaisiksi meillä ei ollut muuta kuin vatsatautia ja mr. Bosmannia. Äänekoskelaiset/Suolahtelaiset pakkautuivat bussiin kun muut vielä jäivät muistelemaan reissua laiturille ja Rellun terdelle.

Teksti: Paula Tenho ja Mari Törmä
Kuvitus: Valborgin TSR-päiväkirja

Valborg logoValborg | Ota yhteyttä | ©2006 Itämeren Purjelaivayhdistys Ry